Se tunne, kun tuntee vetoa toiseen ihmiseen. Toinen ihminen täyttää kaikki mielen sopukat. Toisen kuva kummittelee mielessä. Toisen haluaa epätoivoisesti nähdä ja jutella hänelle. Tätä ihastuminen on minulle. Mitä se tarkoittaa sinulle?
Haluan kirjoittaa ihastumisesta, koska se on ajankohtainen asia minulle. Olisin muuten kirjoittanut seurustelemisesta, mutta en ole koskaan seurustellut. En tiedä, olisinko muutenkaan valmis seurustelemaan, tai tarpeeksi rohkea kertomaan tunteistani. Ihastunut olen monet kerrat, joten kokemusta on.
Taidanpa aloittaa alusta, eli ensimmäisestä ihastuksestani. Monet kertovat, että ovat ihastuneet ensimmäisen kerran tarhaikäisinä. Minä kuitenkin ihastuin ensimmäisen kerran vasta kolmannella luokalla. En silloin määritellyt sitä päässäni ihastumiseksi, mutta kyllä se nykyisen tiedon ja silloisten tuntemusten perusteella se oli ihastuminen. Ei sitä pitkään jatkunut; pari viikon päästä tunteeni hiipuivat. Kuulostaa jotenki surulliselta, ei ollut tarkoitus. Aina, kun mietin ensimmäistä ihastumistani huvittunut hymy hiipii huulille, kannan sitä mukana koko loppuelämäni.
Seuraavana minulla oli vuorossa ihastus julkisuuden henkilöön. Se oli jossain "vanhassa" elokuvassa. Ehkä vuonna 2003 tehdyssä. Ihastukseni kohde oli silloin ikäiseni. Harmi vain olin vuonna 2003 yksivuotias. Elokuvan katsoin siis neljäsluokkalaisena. Muistan vielä harmitelleeni, kuinka en voisi seurustella kyseisen ihastuksen kanssa, koska hän oli jo yli kaksikymmentävuotias silloin. Aivan kuin voisin ikinä seurustella ulkomaalaisen julkisuuden henkilön kanssa. Mitä ihmettä olen oikein ajatellut? Pettymystäni lievitti se, ettei henkilö ollut edes niin hyvännäköinen vanhempana, silloisella mittapuullani.
Katsoin sen elokuvan pätkiä monta kertaa perheemme läppärillä Youtubesta. Vanhempani alkoivat ja kyllästyä siihen samaan alkuääneen. Pitäisi taas joku päivä katsoa niitä videoita. Paras kohta tässä kuitenkin on, että elokuvissa puhuttiin saksaa. En tietenkään edes ymmärtänyt kieltä, mutta katsoin niitä silti. Niissä ei pätkissä, ei tietenkään ollut edes tekstityksiä. Yritin tosin käyttää jotain YouTuben tekstityksiä, mutta ne olivat kyllä aika huonoja.
Vielä selvennyksenä: se oli siis viisiosainen elokuvasarja, tämä ihastukseni esiintyi vain kahdessa osassa. Katsoin kyllä niitä muitakin osia, vaikkei elokuva mikään maailman upein ollutkaan. Ihan "oikea" elokuva tämä siis oli, joku oli vain ladannut sen nettiin.
Tämän jälkeen olen monesti ihastunut, mutta ne eivät ole olleet kovin merkityksellisiä ihastumisia. Tarkoitan tällä nyt ohimeneviä ulkonäköön pohjautuvia ihastumisia.
Seitsemännen luokan alussa ihastuin kahteen poikaan. Uusi koulu, ja paljon uusia ihmisiä, joten niin vain kävi. Varsinkin toinen heistä vaikutti todella fiksulta ja mukavalta ja olin aivan lääpälläni häneen. Kun hän puhui minulle jonkun koulujutun takia, olin aivan onnessani koko loppupäivän. Tähän poikaan olin melkein puoli vuotta ihastunut. En tosin enää ole. Jostain kumman syystä hän ei vaikuta enää niin fiksulta ja on paljon ärsyttyvämpi. Mistäköhän tämä johtuu?
Tälläkin hetkellä olen ihastunut erääseen poikaan. Hän ei ole kukaan edellä mainituista. Aina kun näenkin hänet, olen aivan onnessani. Voin sanoa, että se tuntuu ihanan mystiseltä. Vatsassani lentelee perhosia, jo ajatellessani tätä poikaa. Olen ollut ihastunut häneen jo aika kauan aikaa, en taida kehdata kertoa kuinka kauan. Saa nähdä, mitä tästäkin tulee. Joskus toivon, että olisin hitusen uskaliaampi. En kuitenkaan voi puhua tästä niin huolettomasti, kuin aiemmista jutuista, koska tunnen näin nyt.
En ole vielä koskaan kertonut ihastuksen kohteelle tunteistani. Eikä kukaan ole kertonut minulle, surullista. No, ei se minua haittaa. En tiedä ovatko ihastukseni kohteet olleet edes ikinä ihastuneita minuun. Tai joku muu. Eikä minun tarvitse entisten ihastusten tunteita tietääkään.
Jotenkin tuntuu, että nykyinen ihastukseni pitää minusta. Saatan toki kuvitella. Tiedän, tiedän; sen saisi selville kysymyllä. En kuitenkaan uskalla. Olen kuitenkin vasta neljätoista, en tarvitse mitään parisuhdetta vielä. Enkä muutenkaan halua seurustella ulkoisen paineen takia, tai siksi, että muutkin tekevät niin. Haluan seurustella, koska välitän ja rakastan jotakin ihmistä.
Ihastun yleensä ihmisen persoonaan ja ulkonäköön. En halua olla tekopyhä, ja sanoa, ettei hyvä ulkönäkö vaikuta. Se vaikuttaa. Pelkkä hyvä ulkonäkö ei riitä. Jos ihminen on omasta mielestäni hyvännäköinen, mutta ilkeä ja vihainen, hän ei herätä kiinnostusta. Yleensä ihastun ihmisiin, jotka ovat aitoja, mukavia ja jollain tapaa eloisia ja ovat vahvasti omia itsejään. En tiedä sopiiko tuo mukava kaikkiin ihastuksiini. Siitä syntyy helposti erilainen käsitys, kuin mitä tarkoitin. Mukavuus kuitenkin on piirre, jota arvostan, joten nyt se on siellä listan täytteenä.
Aika erilaisiin, kuin mitä itse olen. Olen ujo ja pohdiskelen asioita enemmän pääni sisällä. Yleensä ihastukseni tuovat itseään vahvasti esille. Siitä yleensä huomaankin heidät En nyt tarkoita mitään tunnilla riehujia. En sitten tiedä, huomaavatko muut minua. En ole mikään eloisin persoona. En kyllä haluaisikaan olla sellainen. Tuon itseäni esiin kirjoittamalla.
Ihastuminen on kyllä minusta hyvä asia. Se johtaa usein myös rakkauteen. Rakkauden seurauksena monet maailman lapsista ovat syntyneet.
Ihastuminen tuntuu ihanalta ja myös oudolta. Ihastumisesta on niin vaikea puhua, se on jotain mitä ei voi järjellä selittää, biologinen ilmiö, vetovoima. Ihastuminen vain tapahtuu. En löydä sille parempaa sanaa, yhtäkkiä vain huomaa tuntevansa vetoa toiseen ihmiseen. Eikä voi edes päättää kehen ihastuu, vaikka kuinka yrittäisi. Tietysti omat tuntemuksensa voi yrittää hiljentää. Itse en ole siihen pystynyt. Ehkä joku on, jos löytyy riittävästi tahdonvoimaa ja halua hiljentää ne. Itselläni ei ole pahemmin ollut edes halua tehdä niin.
Mistä tietää olevansa ihastunut? Tuossa elokuvaihastuksessa, taisin jo tulkita tunteen ihastumiseksi. Jotenkin se on vain ollut niin luonteva asia. Olen kuullut ihastumisesta ja ajatellut itse tuntevani niin. Kolmosluokalla en ajatellut sen olevan ihastus, tunsin vain vetovoimaa, ajattelin sen olevan normaalia. Omissa ihastumisissani olen aina tuntevat vetovoimaa toiseen ihmiseen, katsellut tätä tarpeettoman pitkään. Aina en ole ensimmäisellä vilkaisulla ihastunut. Yleensä se on tapahtunut opittuani ihmisen persoonan. Joskus olen melkein heti tavattuani ihastunut johonkin, ja ihastus on lopsahtanut huomattuani millainen henkilö oikeasti on. Se on ollut illuusioon ihastumista. Persoonalla todellakin on väliä!
Huh, tulipas pitkä ja aika henkikökohtainen kirjoitus. Tarjoitukseni ei todellakaan ollut loukata ketään, ainoastaan kertoa kokemuksiani.
Kuka jaksoi lukea loppuun asti? Kiitos, jos luit!
Ihastuttavaa iltaa!
Rakkaudella: Siivekäs
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti