perjantaina, joulukuuta 30

Hyvä olo on itsestä kiinni

Hyvä olo elämästä ja itsestä on mielestäni erittäin tärkeä osa elämää. Jos on hyvä olo, elämä on paljon miellyttävämpää.

Olen lähiaikoina herännyt usein tunteeseen, että minulla on hurjan hyvä olo. Kaikki elämässäni on niin hyvin ja rakastan elämistä. Haluan pitää kiinni elämästä. Tunnen vain itseni niin onnelliseksi.






Tähän pisteeseen pääsy on kestänyt vuosia. Kuulostan tosi vanhalta, ei ollut tarkoitus, mutta totta tuo on. En vieläkään ole kuitenkaan siinä pisteessä, missä haluaisin. Olen kuitenkin todella lähellä. Tällä hetkellä en tunne itseäni niin ahdistuneeksi, kuin esimerkiksi viime vuonna tähän aikaan tunsin. Olen tsempannut mieltäni onnellisuuteen ja hyvään oloon pitkän aikaa. Se oikeasti toimii. Hyvä olo lähtee itsestä. Muut ihmiset voivat avittaa hyvässä olossa, mutta ohjat ovat sinulla. Tämä blogi on jo näin pienessä ajassa tullut tärkeäksi hyvän olon tekijäksi. 

Itselläni hyvä olo tulee siitä, että teen niin paljon asioita, joista nautin, kuin pystyn. Yritän elää elämääni joka päivä nauttien ja katumatta tekojani. Rakastan kirjoittamista, lukemista, piirtämistä ja valokuvaamista esimerkiksi. Yritänkin tehdä niitä, silloin kun haluan. Yritän miettiä mistä asioista ja ajatuksista elämäni koostuu ja yritän saada kaiken tasapainoon. En pelkästään voi nyt esimerkiksi piirtää, minun täytyy tehdä muutakin.

Välillä itseään kannattaa hemmotella. Katsoa televisiota vilttien alla ja juoden lämmintä kaakaota ja suklaata syöden. Mielestäni ihmisellä on oikeus välillä herkutella ja tehdä sitä, mikä oma mukava "pahe" ikinä onkaan. Itse syön karkkia yleensä kerran viikossa, koska nyt satun pitämään karkeista. Mielestäni se on ihan okei. Tälläisistä asioista on turha stressata ja kokea huonoa omatuntoa. Eivät syödyt herkut tee sinusta huonompaa ihmistä. Tietysti herkuttelu ei saa mennä yli. Jos terveys ja kunto heikkenevät herkuttelun takia, sitä kannattaa vähentää. Kun ei enää tee mieli tai tuntuu, ettei sisään mahdu mitään, kannattaa suosiolla lopettaa. 

Tietysti tasapainoksi on hyvä urheilla. Urheilusta voi tehdä mieluista ja tehdä mitä urheilullista tykkää. Urheilukin voi olla kivaa. Itse tanssin balettia, koska se on liikuntaa ja pidän siitä. Lisäksi satunnaisesti lenkkeilen ja käyn kävelyillä. Kaikki tykkäävät eri asioista ja liikunta on paljon kivempaa, jos tekee sitä mistä tykkää. Kannattaa etsiä se oma tapa liikkua. Kaiken lisäksi liikkumisesta tulee hyvä mieli, ainakin minulle. Hiki on hyvästä ja merkki, siitä, että on yrittänyt. Urheilu myös kannustaa haastamaan itseään.

Myös terveellinen ruokavalio on tärkeää. Kun on syönyt tarpeeksi ja terveellisesti on hyvä olo. Itse syön melko kasvispainotteisesti, koska en tykkää punaisesta lihasta. En kuitenkaan ole liian tarkka ruokavalioni kanssa, koska se olisi stressaavaa. En tietenkään aina voi vaikuttaa ruokaan, koska asun vielä kotona ja täällä tehdään ruoka. Välillä toki minäkin teen ruokaa ja kerron ruokaehdotuksia ja väli-, aamu- ja iltapalan teen itse. Yritän tehdä niistä tervellisiä, mutta maukkaita. Minusta on tärkeää, että ruoka on hyvää.

Hyvän olon tärkeä asia on asenne, se miten suhtautuu asiaan. Olen jostain lukenut yhden hyvän sitaatin englanniksi. Suomeksi (minun suomennustaidoillani) se meni jotenkin näin: "Jos et pidä siitä, muuta sitä, jos et voi muuttaa sitä, muuta asennettasi." Siis juuri näin tykkään ajatella. Hyvä asenne, on mielestäni valttikortti elämässä. Pitää myös suhtautua valoisin mielin tulevaisuuteen ja uusiin asioihin elämässä. 

Hyvän olon kannalta kannattaa päästä sinuiksi menneisyytensä kanssa. Menneitä noloja juttuja ei kannata hävetä liikaa. Niitä ei voi enää muuttaa. Aina voi kuitenkin aloittaa alusta.

Vaikka olisikin suuria suunnitelmia tulevaisuudelle, kannattaa suunnata keskittymisensä juuri tähän aikaan ja nykyhetkeen. Tällä ajalla on paljon hyvää ja kiinnostavaa annettevaa, jos sen haluaa ottaa vastaan. Kannattaa nauttia nyt, jokainen pienikin hetki on arvokas. Tietysti on hyvä miettiä tulevaisuutta, mutta ei liikaa.

Näistä asioista hyvä oloni pähkinänkuoressa koostuu. Näillä asioilla ei ole tieteellistä pohjaa, ne ovat vain omia vinkkejä omista kokemuksista mietittyinä.

Kiitos lukemisesta ja onnellista iltaa!

Rakkaudella: Siivekäs 


maanantaina, joulukuuta 26

Omalla tyylillä

Oma tyylisi on se paras tyyli. Se tekee minusta minusta minut ja sinusta sinut. Omaa tyyliä missä tahansa asiassa kannattaa vaalia ja arvostaa. 







Minä olen pitkään etsinyt omaa tyyliäni. Niin pukeutumisessa, valokuvaamisessa kuin kirjoittamisessakin. Olen aina halunnut olla oma itseni ja pukeutua niin kuin haluan. En ole koskaan halunnut matkia ketään. Minulla on ollut pieniä identiteettikriisejä siitä, että matkisin jotakuta. Jos minulla on tarkoituksettomasti ollut vaikka samanlainen paita, kuin jollakulla toisella olen pelännyt matkivani häntä, vaikka se ei todellakaan ole ollut tarkoitus. Varsinkin seitsemännellä luokalla ahdistuin hirveästi matkimisesta. 

Olen yrittänyt kasvaa tästä ajattelutavasta eroon parhaani mukaan. Jos en tahallani matki, niin en sitten matki ollenkaan! Nyt minulla on paljon levollisempi olo. Tälläiseen murehtimiseen menee liian paljon energiaa, ihan turhaan hukkaan. Tämän energian voi suunnata itselle tärkeisiin asioihin. 

Rakastan nyt pukeutumistyyliäni. Käytän mielestäni hienoja vaatteita ja tärkeänä myös niiden pitää tuntua päällä hyvältä. Kankaan pitää olla pehmeää. En osta vaatetta jos se kiristää, kutittaa, tai jotain muuta epämukavaa. En tykkää käyttää sellaisia vaatteita. Ne eivät sovi minulle. En esimerkiksi käytä ollenkaan farkkuja. Ne tuntuvat pahalta jaloissa. Olen saanut niistä tarpeekseni. Käytin niitä joskus alakoulun alussa, kun vanhemmat sanoivat. Ne olivat "kouluhousut". Minusta tuntuu niin vapaalta. Teen niinkuin haluan. En nyt millään tavalla syyllistä vanhempiani siitä, ihuomautuksena vielä 

Vaatteen merkillä ei ole minulle mitään väliä, tai sillä onko se muotia. Omat mieltymykset ovat merkityksellisempiä. Kehotan kaikkia miettimään, mitä vaatteita tykkää käyttää. Vaatteet kuvastavat paljon ihmistä.Tietysti jotkut ihmiset tykkäävät käyttää muotivaatteita. Se ei vain ole minun juttuni. Toki välitän siitä miltä näytän ja minulla on hienot vaatteet. Rakastan pukeutumista ja vaatteita. Ettette varmasti saaneet väärää kuvaa.

Mielestäni omassa tyylissä kuuluu tuntua hyvältä olla, niin henkisesti, kuin fyysisestikin. Jos vaatteita käyttää velvollisuudesta, siitä ei tule hyvä mieli. Pitää tehdä asiat niinkuin haluaa, omalla tyylillä. Jos ei nyt, niin milloin sitten? Tämä on hyvä ja kannustava ajattelutapa ja toimii ainakin minun kohdallani.

Tärkein asia on olla avoin. Ei tyyliä tarvitse " päättää". Pitää tehdä asiat niin kuin hyvältä ja omasta mielestä oikealta tuntuu. Ei pidä tehdä samalla tavalla, kuin muut, jos ei halua. En minäkään päätä, millä tavalla kirjoitan. Minä vain alan kirjoittamaan sillä tavalla, kuin haluan. Suollan vain sanoja ja lauseita mielestäni. Niin sitä tekstiä syntyy. Sama pätee piirtämisessä ja kaikessa muussakin. Tyyli vain muotoutuu.

Omasta tyylistä ymmärtää, millainen ihminen on. Pienestä tekstinpätkästäkin saa selville jotain ihmisestä, vaikkei henkilö itsestään kertoisikaan. Kirjoitustyyli paljastaa paljon ihmisestä. Kannattaa siis kirjoittaa omalla tyylillään. Ja tietysti myös piirroksista. Kaikki on tietysti monitulkintaista.

Kannattaa valjastaa omat ominaisuutensa vahvuuksiksi. Niin kuin minä olen tehnyt ujouden kanssa. Oikein kerskailin sillä yhdessä postauksessa. Pitää oppia elämään sen kanssa. Kun itsensä kohtaa, itseä voi kehittää mihin suuntaan haluaa. Ominaisuuksien kanssa pitää olla sinut. Tämä ei tietenkään päde kaikkeen, esimerkiksi väkivaltaisuudesta kannattaa päästä eroon. Jo joku loukkaantuu toisen väkivallan seurauksena, sitä ei voi missään nimessä puolustella "ominaisuudella". Olen todellakin kaikenlaista väkivaltaa vastaan.

Tietysti omaa tyyliä kaikessa voi kehittää. Mutta se pitää tehdä vain ja ainoastaan omasta halusta, eikä muita miellyttääkseen. Aina on hyvä kehittyä ja opetella uusia asioita. Se avartaa ihmeän paljon 

Nykyään rakastan omia ajattelutapojani ja tyyliäni. Oman tyylisenä minulla on hyvä olla. Olen todella lähellä täydellisen tyylistä itseäni, omasta mielestäni tietysti, paras versio itsestäni. Oman tyylisenä voin kulkea selkä suorana ja ylpeänä itsestäni. Se on suuri voitto minulle.

Matka tähän ollut kuoppainen, mutta olen selvinnyt.

Kiitos lukemisesta! Oma tyyli on vahvuus!

Rakkaudella: Siivekäs

sunnuntaina, joulukuuta 25

✨ 24. luukku: Onnellista joulua kaikille!

Joulu on täällä! Ihanaa joulua kaikille vielä! Joulukalenteri on nyt purkissa. Tuntuupa oudolta, tästä on tullut kuukauden kuluessa jo pienimuotoinen rutiini. Tietysti postauksia on yhä tulossa melko tiuhaan tahtiin. Ei se miksikään muutu. 

Pari joulukalenterin luukkua on tosiaan jäänyt välistä, en vain ole jaksanut kirjoittaa. Rakastan toki kirjoittamista, mutta aina ei jaksa. Oli tämä kyllä kokeilemisen arvoista ja tärkeintä tietysti hauskaa. Yhtenäkin päivänä mietin hikihatussa, mistä kirjoittaisin. Sillä hetkellä en ollut varma tämän onnistumisesta. Kyllä ideoita sitten tulvi päähäni. 

Kiva juttu vielä, olin ihan shokissa, kun katsoin blogini tilastoja ja 11. luukkua oli katsottu 43 kertaa. Olin hetken jossakin onnellisuuden huumassa. Tämä on varmaan blogit.fi blogilistan ansiota. Lisäsin siis blogini sinne.





Minulla oli tosi kiva jouluaatto, kotona perheen kanssa. Aika tavallinen meille, mutta nautin siitä. Aamulla oli tosin vähän kireä tunnelma, mutta ei siitä sen enempää.

Leivoin ja ainakin autoin ruon teossa tänään. Tein ihan kokeilumielessä mausteisia piparitankoja. Ohje löytyi valmistaikinan takakannesta. Muunsin sitä kyllä jonkun verran. Piparista tehtyjen tankojen päälle ripoteltiin mausteita. Laitoin niihin mustapippuria ja rouhin mantelilastuja pieniksi muruiksi, osaan laitoin kanelia ja yhteen ihan hippusen chiliä ja inkivääriä. Maistan sen tangon aamulla. Olen hyvin kokeilunhaluinen ihminen, mutta aika nirso.

Nämä onnistuivat yllättävän hyvin ja muutkin, kuin minä uskalsivat maistaa niitä. Mausteita olisi voinut laittaa runsaammin, koska mielestäni mausteet eivät maistuneet kovin paljoa. Kivaa vaihtelua normaaleihin pipareihin kuitenkin. 

Ruosta vielä. Meillä oli aika perusjouluruokaa. Aamulla riisipuroa, iltapäivällä mummomme kanssa joku epämääräinen "välipala", jolla syötiin vähän kaikkea. Sitten vielä normaali jouluateria mummomme kanssa sekin. Minä sain keittää itselleni nuudelia, outoa kyllä. Rakastan nuudelia. Syön sitä ihan liikaa. En tykkää mistään laatikoista, joten sain tehdä nuudelia. Söin myös kraavilohta, kalkkunaa ja salaattia. Söin vielä joitain karkkeja illalla. Olin koko päivän ihan ähkyssä, mutta söin silti. En siis mitenkään vaarallisesti, selvityksenä vielä. Ei ollut edes kova nälkä. Nyt ei ole mitenkään huono olo. Jouluherkkuja ja -ruokia syödään varmaan vielä huomennakin.

Kyllä jouluun tietysti muutakin, kuin ruoka kuuluu. Tärkeää oli tietysti yhdessäolo. Kaikilla tuntui olevan ihan kivaa. Me vain teimme kaikkea yhdessä. Ei nyt tietenkään kaikkea. Mutta hauskaa oli.

Olen kiitollinen, kaikille, jotka ovat antaneet minulle lahjan. Sain paljon kivoja ja hyödyllisiä lahjoja. Ja niiden avaaminen yhdessä oli kivaa. Tuntui myös tosi hyvältä antaa muille lahjoja. Tuli niin hyvä mieli.

Minulla oli ainakin tosi kiva jouluaatto. Toivottavasti kaikilla muillakin oli. Vielä on tietysti joulunaikaa jäljellä. Rentouttavaa joulua!

 Rakkaudella: Siivekäs

perjantaina, joulukuuta 23

✨ 22. luukku: Osoita välittämistä läheiselle viime hetken joululahjana

Ihanaa iltaa! Vai onko jo yö? Perusminua, että pienelläkin lomalla unirytmi menee sekaisin. Lomalla voi nukkua niin pitkään kuin haluaa. Otan siitä kaiken irti.

Kaksi yötä jouluun ja minulla on kamalan seesteinen olo. Siksi haluan mahdottomasti tehdä tälläisen postauksen. Tahdon kirjoittaa sellaisia postauksia, kuin miltä minusta tuntuu. Eihän vihaisena voi kirjoittaa siitä, kuinka ihanaa elämä on. Pakotettuna ehkä, mutta minun kohdallani tekstistäni ei voi tulla hyvää niin.






Mutta asiaan. Jouluna on hyvä muistaa itselleen rakkaita ihmisiä. Tapa millä sen tekee on oikeastaan ihan sama. Kerro siis vaikka ystävällesi sanoin, kuinka tärkeä hän on sinulle. Pyydä vaikka viettämään aikaa itsesi kanssa. Sen voi tehdä missä vaan. Tietysti näin voi tehdä muutenkin, kuin jouluna.

Ystävälle voi kirjoittaa vanhanaikaisen kirjeen, siitä mitä hän merkitsee sinulle. En tiedä, lähettääkö kukaan enää kirjeitä, mutta se on kiva konkreettinen lahja, jos jotain aineellista haluaa antaa. Tietysti sen voi lähettää vaikka sähköpostinakin. Kuitenkin, kirjoittaessa vapauta sisäinen sanailijasi. Itse ainakin arvostaisin tälläistä lahjaa. Siihen ei tarvita, kuin, jos haluaa tehdä kirjeen, paperia, kynän ja ajatuksenjuoksun. 

Voit laittaa paperiin pari ihanaa ja tärkeää lausetta ja laittaa lasipurkin sisälle näytille. Näät sellaisen ylläolevissa kuvissa. Toimii myös kivana koristeena. Tierysti lahjan saaja voi ottaa viestin pois ja saa näin käyttöönsä lasipurkin. Lasipurkin ostin Anttilan alennuksesta yhdellä eurolla. Aika halvalla niitä voi varmaan vieläkin ostaa. Siinä oli myös kansi, mutta se ei mielestäni sopinut lahjaan, joten jätin sen pois. Toki kannen kanssa se on helpompi antaa. Purkin sisälle voi laittaa vaikka laittaa kääreellistä karkkia, jos saaja siitä sattuu tykkäämään. Voi sen toisin näinkin jättää.

Tuossa joitankin viime hetken vinkkejä. Tarkoitus oli tuoda esille sitä, että kannattaa ilmaista kuinka rakkaita muut ihmiset ovat. Tätä ei voi toitottaa liikaa. Materiaalia ei välttämättä tarvita.

Kiinnostavia unihetkiä!

Rakkaudella: Siivekäs

keskiviikkona, joulukuuta 21

✨ 21. luukku: Asiapläjäys

Moikka! Nyt olen joululomalla. Jee! Tätä on kyllä odotettu. Olen ihan innoissani ja tuntuu niin rennolta ja huolettomalta olo. Loma alkoi siis jo eilen, oli viimeinen koulupäivä. Ei koulussa kyllä mitään opiskelua tietenkään ollut, mutta koulu on kuitenkin koulu. 

Tämä joulukalenteri ei taida olla oikein minun juttuni. Eilisen luukkukin jäi välistä. Eilen oli jotenkin toiminnantäyteinen päivä. Koulua oli vain kolme tuntia. Kävin illalla Matkuksessa (kauppakeskus) kavereideni kanssa. Kirjoitin tosiaan eilen päivällä yhden postauksen. Ajattelin, että olisin kerennyt kirjoittaa luukunkin, mutta se vain jäi. Ei mitään erityisen painavaa syytä sillekään. Olen kuitenkin onnistunut tämän joulukalenterin kirjoittamisessa paremmin, kuin alussa kuvittelin. Ensi vuonna en usko, että jaksan joulukalenteria tehdä. Ehkä joka päivä voisi tulla yksi joulukuva tai jotain sen kaltaista. Se on kuitenkin ensi joulun juttu. Nyt pitää nauttia tästä joulusta, elää hetkessä.


Ikean kahvilan tomaattijuustocalzonet ovat parhautta.


Koulussa saatiin tosiaan myös todistukset. Kuva siitä ylempänä, toivottavasti saatte numeroista selvää. Minullahan oli tarkoitus parantaa kaikkia numeroitani. Ei ihan onnistunut. Ahdistaa hieman. Olen pettynyt itseeni. Ensi vuonna aion oikeasti olla paljon parempi koulussa. Olipa purkautuminen.

Sain kuitenkin kaksi kymppiä, joista voin olla ylpeä. Lukuaineiden keskiarvo oli 9.0, jos nyt oikein laskin. Haluaisin ainakin kaikki kahdeksikot pois todistuksesta. Turha nyt on tietenkin inistä, ei noiden numeroiden eteen mitään enää voi tehdä. Olisi pitänyt lukea enemmän kokeisiin. Oikeasti kunnolla luin vain valinnaiskieleni ranskan kokeisiin. Ranska on oikeasti vaikeaa, paljon vaikeampaa, kuin ruotsi. Sain ranskasta kuitenkin yhdeksikön.

Ja saimmehan me lukujärjestykset tietysti. Meidän koulussa ainakin on kevät- ja syyslukukaudella eri lukujärjestykset. Kestää varmaan taas hetki totutella uuteen rytmiin. Oli tarkoitus laittaa kuva lukujärjestyksestä, mutta tajusin, että siinä näkyy ne opettajien nimien lyhenteet. Sitä ei ehkä siksi voi laittaa nettiin.

Maanantaista tulee ihan varmasti päivä, jota tulen viihaamaan. Kaksi tuntia matematiikkaa ja kaksi tuntia fysiikkaa. Juuri niitä vihaamiani aineita. Fysiikka ja matematiikka pidetään vieläpä samassa luokassa. Eri opettajat kylläkin. Tunnen jo tulevaisuuden tuskani. Kyllä siitä selvitään, ehkä. Outoa, että matematiikkaa on kaksi tuntia peräkkäin. Yläkoulussa ei ole kertaakaan aiemmin ollut niin 

Jotain hyvääkin: torstaina koulu alkaa kymmeneltä. Varmaan joillakin kahdeksasluokkalaisilla on lyhyt valinnaiskurssi silloin. Minulla se oli jo nyt syksyllä. Nyt minulla on viikossa kolmekymmentäyksi tuntia.

Aiheesta toiseen. Oikeasti shoppailuni alkaa mennä hieman yli. Kävin Matkuksessa yksin sunnuntaina, ostin joululahjan pikkusiskolleni ja vaatteita itselleni. Eilen menin kavereiden kanssa. Ostin kolme paitaa, neljä joulukorttia seinälleni ja jäätelön. Paidat olivat alennuksessa. Yksi maksoi 1.00, yksi 2.95 ja yksi 3.00. Melkein kaikki nykyiset vaatteeni on ostettu alennuksesta. Eivät nyt kaikki. Jos ostan paljon halpoja vaatteita, saan niitä enemmän. Metsästän alennuksia ja halpoja vaatteita. 

En tarvitse mitään merkkivaatteita, kunhan vaatteet ovat mielestäni kivan näköisiä ja tuntuvat hyvältä päällä. Tietysti halvat voivat olla huonokuntoisia. Itse en ole tätä huomannut. Eivät vaatteeni ole menneet rikki helposti tai mitään. Yksi villatakki kyllä kutistui pesussa, eikä se enää mahtunut minulle. Tälläinen pikku vastoinkäyminen. Onneksi se sopi hyvin pikkusiskolleni ja hän sai sen. Ei siis kutistunut mitenkään liikaa. Pikkusiskoni on minua kaksi vuotta nuorempi. 

Aina, kun käyn ostoksilla, minun tekee mieli ostaa itsellenikin jotain. Tavarat houkuttelevat minua liikaa  Se on kyllä ärsyttävää. En koe sitä kuitenkaan suuren luokan ongelmaksi, kunhan en osta kaikkea liikaa. En ole riippuvainen shoppailusta. Uskokaa minua. 

Jouluaaton jälkeen käyn varmaa katsomassa alennuksia, sen jälkeen yritän pitää shoppailusta taukoa, se on varmaan ihan hyväksi minulle. En mene mihinkään ostolakkoon. Vältän vain sellaisia "shoppailupäiviä", vaikka koko tammikuun. Voin siis ostaa vaikka karkkia viikonloppuna tai käydä kahvilassa ja muuta tälläistä. Varmaan tajusitte idean.

Nyt nautin lomasta. Blogi tulee kukoistamaan. Minulla on paljon kaikkia postausideoita. Kirjoittamista vaille valmiita. Suurensin näitä kuvia, kuten saatoitte huomatakin. Tästä lähin kuvat tulevat siis isompina tänne. 

Kiitos lukemisesta! Hyvää joululomaa, jos se on sinulla jo alkanut!

Rakkaudella: Siivekäs

tiistaina, joulukuuta 20

Vähän musiikista 🎶

Moi! Aiheena siis musiikki. Kerron mietteitäni siitä.

Olen intohimoinen musiikin kuuntelija. Ihan valehtelematta kuuntelen musiikkia lähes joka päivä. Yleensä kuuntelen musiikkia kuulokkeilla, koska yleensä kotona on muitakin. Jos olen yksin kotona laitan usein musiikin soimaan taustalle tai tanssin sen tahtiin. Tietysti pidän taukoja ja kuuntelen hiljaisimmalla volyymillä, minkä puhelimesta saa, ettei kuuloni vahingoitu. 

Musiikki vaikuttaa mielialaani positiivisesti. Tykkään erittäin paljon sen kuuntelemisesta. Musiikki lievittää myös jollain tasolla stressiä ja ahdistusta, ainakin minun kohdallani. Musiikki on sillä tavalla erittäin ihmeellinen juttu. Se on niin käsittämätöntä. Jos minulla on ollut ahdistava päivä koulussa, saatan vain vaipua koulun jälkeen kuuntelemaa musiikkia.

Tälläkin hetkellä itse asiassa kuuntelen musiikkia. Se ei häiritse yhtään, pikemminkin inspiroi minua kirjoittamaan. Kirjoja lukiessa en tykkää kuunnella musiikkia, muissa tilanteissa kyllä. Haluan keskittyä kirjan tarinaan kunnolla.

En tiedä olenko kovin musikaalinen ihminen. Tykkään kyllä laulaa, mutta soittotaitoni ovat mitä ovat. Sain jostain kumma syystä viime vuonna todistukseen musiikista kympin. Varmaan laulukoe onnistui hyvin, numeroita ei kerrottu meille. Sain teoriakokeesta numeroksi yhdeksänpuolen. Minua harmitti silloin, etten valinnut musiikkia valinnaisaineeksi. En kuitenkaan tiedä mihin sen olisin vaihtanut. Ei se enää oikeastaan edes harmita.

Musiikkia kuuntelen yleensä Spotifysta. Soittolistani löydät sieltä nimellä "Siivekkään soittolista". Kannattaa käydä kuuntelemassa. Tämä ei ole mitään mainostusta, haluan vain kertoa mistä voit käydä katsomassa, millaisesta musiikista tykkään.

Minulla ei ole tiettyä genreä, millaista musiikkia kuuntelen. Kuuntelen vähän kaikenlaista musiikkia, jos laulu on hyvä kuuntelen sitä, simppeliä. Minulle on oikeastaan ihan sama, mitä muut ajattelevat siitä, mitä kuuntelen. Minulla on omat mieltymykseni, muilla omansa. 

Kiitos lukemisesta ja muistakaa käydä kuuntelemassa "Siivekkään soittolista", jos haluatte.

Rakkaudella: Siivekäs

maanantaina, joulukuuta 19

✨ 19. luukku: Lisää vanhoja joulukuvia

Moi vaan! Kuten jo eilen lupasin tänään tulee lisää joulukuvia vuodelta 2014. Nämä kuvat on otettu vanhalla puhelimellani, koska edellinen kamerani meni rikki. Sen rikkimeno on sitten toinen tarina. Minulla ei siis ennen joulua ollut kameraa. Kiva juttu kuitenkin, sain jouluaattona joululahjaksi kameran, joka on kamerani tälläkin hetkellä. Kamerasta ei kuitenkaan löydy hyviä jouluisia kuvia. Tässä kuitenkin nämä kuvat.






Piparitalosta siksi vain "puolet", koska koristelimme tuon valmistalon yhdessä pikkusiskoni kanssa. Molemmat saivat koristella yhden leveän ja yhden kapean puolen. Molemmat kuvissa olevat ovat siis minun koristelemiani.

Öitä!

Rakkaudella: Siivekäs













✨ 18. luukku: Vanhoja joulukuvia ja haaste itselleni

Moi! Kuvia näytetään taas. Löysin puhelimestani ja kamerani kuvista vanhoja joulun aikaan otettuja kuvia. Ajattelin laittaa joitakin niistä tänne. Jouluisista asioista on niin kiva ottaa kuvia.

Kuvia on aika vähän, koska monet vanhoista joulukuvista olivat huonolaatuisia tai niissä oli muita ihmisiä, niin niitä ei tietenkään voinut laittaa. Vähän, suhteutettuna siihen, kuinka paljon olen niitä ottanut. Jotkut kuvista eivät vain sopineet tänne. Jostain syystä en löytänyt oikeastaan yhtään kunnollista joulukuvaa viime joululta. En yhtään muista miksi. Kuvia ei kai vain tullut otettua. Viime vuoden joulukuussa olen kamerallani ottanut vain 3 kuvaa. Eivätkä ne ole jouluisia. Miksi näin? Tämän vuoden kuvia on jo tullut ja niitä tulee vielä lisää.

Blogini kaikissa teksteissä ei ole ollut mukana kuvia ja se harmittaa minua. Kuvat tuovat tunnelmaa ja eloisuutta tekstiin. Aluksi minun olikin tarkoitus laittaa joka postaukseen kuvia, mutta se vähän jäi. Olen asettanut itselleni haasteen: tästä lähin jokaisessa postauksessani on ainakin yksi kuva, luultavasti enemmänkin. Oikeasti tykkään tosi paljon valokuvaamisesta ja haluan tuoda sitä enemmän esille blogissani.

Nauttikaa kuvista!

Joulun aika vuonna 2013






Tämä ei suostu lataamaan enempää kuvia. Muisti ei riitä. Yritin tosi monta kertaa. Ehkä postaukseen ei enää mahdu kuvia. Huomenna tänne tulee kuvia vuoden 2014 joulusta. Kokeilen sitten uudestaan. Nyt väsyttää liikaa. Aika varmaan mennä nukkumaan, että huomenna jaksan herätä. Oikeasti tarvitsen tosi paljon unta. Pystyn helposti nukkumaan kellon ympäri ja yli, jos minua ei herätetä.

Mutta hyvää yötä!

Rakkaudella: Siivekäs





lauantaina, joulukuuta 17

✨ 17. luukku: Huono omatunto lahjojen saannista

Moi! Nyt on käsittelyssä hieman vakavampi asia. Tai ainakin vakavampi, kuin edelliset luukut. 

Lähivuosina minulla on joulun alla ollut pieni ahdistanut tunne lahjojen saannin yhteydessä. Se siis on tullut siitä, että on ihmisiä, jotka eivät saa lahjoja ja minä saan. Aivan kuin se olisi minun vikani, että he eivät saa lahjoja.

Minulle on siis tullut huono omatunto lahjojen saannista. Olenko ansainnut ne? Miksi minä saan lahjoja, eivätkä jotkut muut? Onko minulla oikeutta nauttia ja iloita lahjoistani? Kun iloitsen niistä, minulle tulee ahdistunut olo.

En edes tiedä ketä nämä ihmiset ovat, jotka eivät saa lahjoja. Jostain minulle on vain tullut sellainen käsitys. Kai kaikki ihmiset eivät saakaan lahjoja ja minua harmittaa heidän puolestaan. En ainakaan tunne ketään sellaista ihmistä.

Puhun nyt vain epämääräisesti "sellaisista ihmisistä". Tarkoitukseni ei ollut missään nimessä loukata ketään. Se ei tieteenkään ole oma vika, jos ei saa lahjoja. Paitsi jos sanoo, ettei halua lahjoja. Se ei tietenkään ole mikään vika. Menipäs nyt vaikeaksi. Varmaan ymmärrätte tarkoitukseni. Tarkoitan nyt niitä ihmisiä,  jotka haluaisivat saada lahjoja, mutta eivät kuitenkaan saa.

Tätä tunnetta on tosi vaikea pukea sanoiksi. Tietysti nautin joulusta, mutta pieni osa aivoistani kokee ahdistusta. Tarvitseeko minun kokea huonoa omatuntoa? En todellakaan tiedä. 

Halusin vähän purkaa ajatuksiani ja tämä kattoi yhden luukun. Tuntui jotenkin ahdistavalta kirjoittaa tätä, muta kirjoittamisen myötä ahdistus helpotti.  En tiedä, mistä olen tälläisen ajattelutavan saanut.

Ihanaa iltaa!

Rakkaudella: Siivekäs 



torstaina, joulukuuta 15

✨ 15. luukku: Pari jouluista tai tunnelmallista kuvaa

Iltaa! Kuvia huoneestani en voi laittaa tänne vielä, koska tietokoneemme ei ole meillä käytössä, kuin vasta huomenna. Unohdin tämän aivan totaalisesti eilen. Mutta kuvat ovat siis tulossa. Nyt kuitenkin puhelimen kuvilla mennään. Antaa kuvien kertoa.

Rakkaudella: Siivekäs








keskiviikkona, joulukuuta 14

✨ 14. luukku: Taksvärkkipäivän kuulumisia

Heippa! Tässä vähän maistiaisia tulevista kuvista. Nämä siis puhelimella otettuja. Lukekaa eteenpäin, niin saatte lisätietoa.





Tänään oli tosiaan taksvärkkipäivä koulussa. Tehtiin siis töitä kotona tai jossain työpaikassa ja siitä saatin palkkaa, joka annetaan hyvään tarkoitukseen. Palkkaa ei siis saanut itselleen. Myös
kouluun oli mahdollista mennä.

Minä tosiaan olin kotona isäni kanssa siivoamassa. Oikeastaan tykkään siivoamisesta, välillä sitä ei kuitenkaan jaksa tehdä.

Meilläkin siivotaan ainakin jonkin verran ennen joulua. Mielestäni on inhottavaa stressata siivoamisesta  Itse aion viettää mahdollisimman rennosti tämän joulunajan. Tietysti valmistelen joulua. Kyllä minussa on sellaista joulun henkeä. Tänään ei stressannut ollenkaan ja oli kivaa siivota.

Aikaa jäi, joten samalla innolla siivosin myös oman huoneeni. Tuntuu niin ihanalta, rennolta ja kotoisalta, tässä siivotussa huoneessa. Järjestelin myös tavaroita vähän uusiksi. Tykkään nyt paljon enemmän huoneestani. Seinät ovat turhan tyhjät, joten ajattelin laittaa niihin vähän julisteita huomenna. Julisteita kyllä löytyy, ne pitää vain jakaa pikkusiskoni kanssa.

Tänään haettiin myös joulukoristeet varastosta. Samalla sain myös jouluvalot ikkunaani. Olen niin iloinen. Voin siis tehdä jouluisia kuvapostauksia. Huoneestanikin tulee kuvia, kunhan saan julisteet seinille ja jo otetut kuvat ladattua tietokoneelle. Varmaan jo huomisen luukussa saatte nähdä huoneeni.

Kävimme tänään myös yhden kaverini kanssa katsomassa alakoulun joulujuhlaa. Meidän koulumme on siis yhtenäiskoulu. Koulut ovat vierekkäin ja alakoululaisilla on joitain tunteja yläkoulussa ja jotkut kuutosluokatkin ovat yläkoulun kolmannessa kerroksessa, jossa meillä ei ole tunteja. Juhlassa tuli nostalginen olo ja ikävä alakouluaikoja.

Rauhallista iltaa!

Rakkaudella: Siivekäs

tiistaina, joulukuuta 13

✨13. luukku: Joulukortti-ideoita

Moi vaan! Suurimmat pahoitteluni, että eilen ei tullut luukkua. Tämän saman postauksen piti tulla jo eilen, mutta oli niin myöhä, enkä jaksanut kirjoittaa. Nämä kortit tein siis eilen. Niissä vierähti pidempään, kuin kuvittelen. Tietysti minulla oli koko päivä aikaa tehdä tämä, mutta se jäi, enkä enää jaksanut. Enkä halua, että blogista tulee minulle rasite. Haluan tehdä tätä mielelläni. Tässä siis tämä postaus, joka onkin tämän päivä luukku.


Joulukortilla on kiva ilahduttaa kaveria tai sukulaista. Se on myös helppo tehdä. Halusin yhdeksi luukuksi tällaisen ideapostauksen. Aina ei välttämättä ole persoonallisia ideoita, joten toivottavasti saatte inspiraatiota ja ideoita tästä postauksesta. Itse tehty on paljon persoonallisempi ja siihen voi keksiä vaikka mitä ideoita. 

Ensinmäinen idea on lumihiutalekortti. Tässä mitä tarvitset siihen.



Tarvitset siis valkoisen paperin ja jonkun paperin, jolle lumihiutaleen voi liimata, sakset, liiman, lankaa ja kuvasta ei ehkä erota, mutta jonkinlaisia tarroja. Liimaksi sopii ihan tavallinen paperiliima, jota minäkin käytän.


Seuraavaksi taita valkoinen paperi niin monta kertaa, kuin haluat. Niin, että siihen on kuitenkin helppo leikata kuvioita. Melkein kaikki ovat varmaan lapsena tehneet lumihiutaleita paperista taittamalla, joten tiedätte idean. Sellaista lumihiutaletta tässä siis ollaan tekemässä.


Sitten vain leikellään siihen kaikenlaisia kuvioita. Kannattaa kokeilla mahdollisimman erikoisia leikkaustyylejä ja käyttää luovuutta. 

Vinkkinä vaan: nuo leikkauspalaset kannattaa säästää, eikä heittää roskiin. Niitä nimittäin tarvitaan seuraavassa kortissa. Kannattaa muutenkin yrittää käyttää paperia ja askartetelutarvikkeita säästeliäästi, melkein kaikesta saa tehtyä jotain. Mieti kaksi kertaa, ennen kuin heität jotain roskiin. Kaikki on arvokasta materiaalia.




Sitten lumihiutale tietysti avataan ja katsotaan millainen siitä tuli. Mielestä tuo onnistui kyllä ihan suhteellisen hyvin, vaikka itse sen sanonkin. Näistä on vaikea tehdä
kahta samanlaista versiota, eiväthän oikeat lumihiutaleetkaan ole keskenään samannäköisiä. Jokainen on ainutlaatuinen. Aivan niin kuin ihmisetkin.



Sitten lumihiutale liimataan pohjaan kiinni. Liimaa ei kannata laittaa osiin, jotka menevät aluspaperin ulkopuolelle. Lumihiutale voi tosiaan olla isompi tai pienempi, kuin pohja. Se oikeastaan näyttää kivemmalta näin. Paperit voi leikata ihan silmämääräisesti, niin minä tein.



Sitten korttiin voi liimata tarroja. Minulla on oikeasti kasapäin tarroja. Tähän käytin kuitenkin vain kynsitarroja, jotka sain yli neljä vuotta sitten kaveriltani syntymäpäivälahjaksi. En niitä kuitenkaan laita kynsiin, saavatpahan käyttöä tässä kortissa. Laitoin tarroja vain lumihiutaleeseen, mutta voi niitä laittaa pohjaankin.


Loppusilauksena tein vielä valkoisesta langasta pienen rusetin keskelle. Se ei ehkä aivan pääse oikeuksiinsa tuossa kuvassa, mutta tarkkaan katsottuna se kyllä näkyy. Pieni yksityiskohta vain. Nyt kortti on oikeastaan valmis.

Seuraava kortti-idea on tälläinen sirpalelumilaattakortti. Tykkään kovasti tuosta nimestä. Mutta tässä ohjeet.



Tarvitset jonkun korttipohjan, sakset, liiman ja paperisilppua. Jos et tehnyt tuota aiempaa korttia,  voit leikata jostain muuten hyödyttömästä paperista silppua. Ei tosiaan ole väliä, minkä muotoista silppu on. Kortista tulee hienompi, jos silppu on vähän erimuotoista, eikä säännöllistä. Tarvitset myös kynän, jolla korttiin voit halutessasi piirtää.



Sitten niitä silppuja vaan liimataan aluspaperille, niin että sitä toistakin väriä jää näkyviin.




Tuosta tuli kyllä ihan kivannäköinen. Onnistui paremmin, kuin kuvittelin.



Sitten noihin valkoisiin osiin voi kirjoittaa jotain. Vaikka joulutervehdyksen. Itse kirjoitin lumi englanniksi ja suomeksi. Nyt kortti on oikeastaan valmis.

En aio näitä samaisia kortteja kenellekään antaa, vaan nämä tulevat huoneeni seinälle. Samalla tekniikalla aion ehkä tehdä joulukortteja jollekkin. 

Tosiaan noiden korttien taakse voi liimata toisen paperin tuomaan vahvuutta korttiin. Taakse voi kirjoittaa toivotuksen ja keneltä ja kenelle kortti on. 

Toivottavasti joku sai inspiraatiota ja kiitos lukemisesta!

Rakkaudella: Siivekäs