Kuulumisiani

Moi taas pitkästä aikaa. Voin nyt näin täysin rehellisesti kertoa, että kirjoittaminen ei ole oikein luistanut, joten siksi näin pitkä väli postauksissa. Mutta vielä täällä siis olen.

Oikeasti minulla on jotenkin väsynyt olo melkein koko ajan, vaikka nukunkin tarpeeksi ja viikonloppuisin liikaakin. Enemmänkin henkisesti, kuin fyysisesti. Jaksan kyllä tehdä kaikkea mitä tarvitsee, eli ei mitään vakavaa kyseessä. Jollain tavalla turta, mutta tunnen kyllä tunteita. En nyt osaa selittää tätä tarkemmin, mutta  tähdennän vielä, olen kyllä ihan kunnossa. 

Tein myös tässä ihan lähiaikoina Tumblr-tunnuksen itselleni. Minulla on oikeasti ihan liikaa samantyylisiä sovelluksia ja haluan vain ladata lisää. Tai no ei nyt liikaa, mutta tuntuu kuitenkin paljolta. Olen nyt vähän yrittänyt hillitä itseäni, koska jään niihin koukkuun. Minulle ei kyllä pitäisi antaa älypuhelinta.

Tumblriin ja muihinkin sovelluksiin yritän kirjoittaa englantia. Paitsi blogiin nyt tietysti suomea. Ainakin se parantaa hiukan kielitaitoani. Ja yritän nyt ihan tosissani parantaa englantiani. 

Koulu menee tässä, vaikka teen liikaa läksyjä aamulla. Pitäisi oikeasti tehdä enemmän illalla, mutta jostain kumman syystä joku muu kutsuu aina enemmän. En ole kyllä moneen vuoteen unohtanut tehdä läksyjä, (viimeksi viidennellä luokalla, en huijaa) että en nyt missään pulassa ole. Kokeisiin pitää, kyllä valmistautua illalla. Kun niitä alkaa sitten tulla. Meillä on ollut vain yksi koe ja sekin oli vain luetunymmärtämiskoe kirjasta, joka piti lukea.

Oikeasti näin aiheesta hieman hypäten, rakastan nuudeleita. Syön niitä liian paljon. Maustan niitä nykyään mausteilla, jotka löytyvät kotoamme tai tulevat pakkausten mukana. Ihan pari ripausta vain yhtä maustetta, en tykkää liian mausteista ruoasta.

 Eilen tosin satuin jotenkin polttamaan kieleni maistaessani aluksi hiukan sitä nuudelien "lientä" liian kuumana. Kieltäni kirvelee vielä vähän syödessä ja hieman nytkin. Onneksi makuaistini ei kuitenkaan kadonnut, ja maistoin nuudelit ja muunkin mitä tänään söin.

No mutta, viettäkää mukava päivä!

Rakkaudella: Siivekäs

Uusi vuosi, uudet mahdollisuudet ja lupaukset

Vuosi on nyt hyvin lähtenyt käyntiin. Ihan kamalaa vauhtia. Päivät vain kuluvat. Kirjoittaminen on hieman jäänyt, on vain ollut niin paljon muuta ajateltavaa ja tehtävää. Ihan hyvin vuosi on kuitenkin käynnistynyt, ainakin minun kohdallani. Toivottavasti kaikilla muillakin.

Tämä vuosi piti olla mahtavista mahtavin mahdollisuuksien vuosi minulle. Aion nyt oikeasti  nauttia ja tehdä upeita asioita ( ainakin minun mielestäni upeita) joista nautin. Ja elää täysillä ja kunnolla. 

Tein tänä vuonna vain pari samantyylistä udenvuodenlupausta. En ole koskaan tehnyt mitään "kunnollisia" uudenvuodenlupauksia. Jotain epämääräistä olen kyllä miettinyt joskus. En ole mitenkään kunnolla pitänyt niistä kiinni. Nyt olen motivoitunut näihin lupauksiin aion niitä noudattaa. 

Lupaukseni ovat: olla onnellinen ja elää onnellista elämää, nauttia, olla kiitollinen ja antaa itselleni anteeksi ne asiat, jotka "kuuluu", antaa anteeksi. Ei siis mitään suurta elämänmuutosta tiedossa. Jatkan samalla tavalla, ja olen kiitollinen jokaisesta uudesta päivästä, jonka saan elää. Enkä tarvitsekaan suurta muutosta. Minulla on asiat hyvin. Noista lupauksista yritän parhaani mukaan pitää kiinni. 

En lupaa mitään mahdotonta, koska se ei kuitenkaan onnistu ja tiedän saavani epäonnistumisesta vain pahan mielen. Eikä siinä ole minun kohdallani mitään järkeä. Tietysti voin yrittää parantaa koulunumeroitani ja muuta tälläistä, mutta se ei ole se suurin tavoitteeni.

Tulee nyt vähän myöhässä, mutta lupaukset tein jo kyllä aiemmin. Muistakaa nauttia tästä vuodesta ja tehkää siitä mahtava, omalla tavallanne!

Rakkaudella: Siivekäs

2016 jätti jälkensä

Hyvää uutta vuotta 2017! Vuosi on tosiaan vaihtunut. Tuntuu niin oudolta, että nyt on jo 2017. Edellinen vuosi on mennyt ohi niin nopeasti, kuin pikakelauksella. Vastahan aloitin kahdeksannen luokan ja nyt olen jo puolivälissä. Varsinkin tämä syksy on ollut ihan kamalan nopea ja stressaava. Nyt se on kuitenkin takanapäin ja uusi vuosi on uusi alku. 

Nyt suuntaan vielä ajatukseni hetkeksi viime vuoteen ja sen kohokohtiin. Puhun nyt vai omista jutuistani ja itselleni tärkeistä asiosta, vaikka tietysti muualla maailmallakin on tapahtunut vaikka mitä.

Minulle 2016, oli jollain tasolla tosi tärkeä vuosi. Paljon tapahtui ja ylitin itseni monta kertaa olemalla rohkea. Vuosi kasvatti minua paljon ja muutti jollain tavalla, niin kuin ajan kuluessa nyt käy. Se ei ole tietenkään mikään huono juttu.

Olin tosin viime vuonna aika stressaantunut ja ahdistunut, enimmäkseen koulun takia. Pelkäsin kaikkea ja kaikkia, mutta selvisin siitä, nyt minulla on oikeasti paljon parempi olo. Vuoteen mahtui kaikenlaisia tunteita, paljon myös hyviä sellaisia, ettette väärin ymmärrä. Ei edellinen vuosi mikään kamala ollut. Noista ahdistavista jutuista voin puhua lisää myöhemmin. Mietin mitä haluan kertoa ja mitä en. Niistä en toivottavasti viime vuotta tule muistamaan. 

Oikeasti olen vieläkin ylpeä jutuista, mitä en olisi esimerkiksi viidennellä luokalla uskaltanut tehdä. Menin esimerkiksi koulumme verkkolehden toimitukseen. Aiempana päivänä tuli kuulutus, että huomenna siihen voi ilmoittautua. Halusin todella kovasti siihen, koska no minähän rakastan kirjoittamista. Minua oikeasti jännitti kamalasti, mutta uskalsin. Onneksi, olen niin ylpeä itsestäni. Se on ollut sen arvoista. 

Toisen kerran rohkeus minussa tuli esiin tämän verkkolehden ansiosta. Verkkolehden toimittajilla
ja meidän koulumme kansainvälisyysryhmällä oli mahdollisuus lähteä Belgiaan viikoksi. Sinne lähtemään valittiin neljä henkilöä ilmoittautuneista englanninkielisellä haastattelulla. Ja minä ilmoittauduin! Kuka olisi uskonut?  Ylitin itseni. Haastattelu oli tosi jännittävä ja käteni varmaan tärisivät koko ajan. Koko haastattelu englanniksi ja selvisin. En olisi uskonut.  Olen vieläkin ylpeä siitä. 

Ja jos joku ihmettelee, en päässyt sinne Belgiaan. Ei minua edes harmita, olisi ollut kamalaa, jos en olisi edes yrittänyt. Se haastattelu oli jo kokemus minulle. Se kasvatti rohkeuttani ja olen ylpeä siitä. Toistan tuota ylpeyttä koko ajan, on hyvä olla ylpeä itsestään. Kunhan ei ylpisty liikaa 

Ja tietysti blogin aloitin tänä vuonna. Erittäin tosi tärkeä asia. Selätin pelkoni ja uskalsin. Tämä blogi on oikeasti muuttanut minua ja parantanut kirjoitustaitoani ja itsetuntoani. Tuntuu, että tämä on jo kauan ollut kohtaloni ja tähän olen itseäni henkisesti valmistanut.

Olen tavannut viime vuonna uusia ihmisiä. No ainakin tiedän enemmän ihmisiä. En enää osaisi kuvitella elämää ilman heitä. Ja tietysti oppinut puhumaan hiukan ranskaa 

2016 oli ihan kiva vuosi ja näistä asioista ja muistoista sen tulen muistamaan. Toivottavasti teilläkin oli upea vuosi! Hyvää uutta vuotta vielä!

Rakkaudella: Siivekäs