Sain esimerkiksi matematiikan kokeesta numeroksi seitsemänpuolen. Se pettymyksen aalto, joka minut valtasi oli vertaansa vailla. Ei se koe edes sitä tehdessä tuntunut vaikealta, mutta silti siitä tuli niin huono numero. Tämä ei ole minulle mikään normaali numero.
Minne kaikki lukemiseen varaamani aika aina katosi? Minulla oli suunnitelmana lukea, mutta sitten se vain jäi. En ole koskaan osannut kunnolla opiskella kokeisiin. Olen vain aina lukenut sen alueen ja harjoitellut kielissä sanoja peittämällä toisen puolen. Se on aina riittänyt. Lukemista ei kuitenkaan kannata jättää pois tai jättää aamuun. Tiesin sen kyllä, ainakin alitajuisesti.
Tämä saa pohtimaan onko koulu edes minulle tärkeää ja minkä takia opiskelen ja mistä sen motivaation saan. Se on aiemmin tullut yksinkertaisesti siitä, että rakastan ja kuitenkin vihaan opiskelua. Haluan myös pärjätä tulevaisuudessa ja päästä hyvään jatko-opiskelupaikkaan ja sitä kautta johonkin minua aidosti kiinnostavaan työhön.
Minua ei ole ikinä patistettu opiskelemaan, enkä ole saanut rahaa hyvistä arvosanoista, en koskaan. Toki minua on kehuttu ja kannustettu ja näin. Se, kuinka hyvin opiskelen on aina ollut oma valintani. Olenkin aina opiskellut itseni takia. Rakastan sitä tunnetta, kun saan hyvän numeron kokeesta, kun tiedän, että olen tehnyt kaikkeni ja onnistunut. Ainut tavoitteeni on saada aina täydet pisteet ja kymmenen numeroksi kokeesta.
Loma todellakin auttoi löytämään motivaatiota ainakin vähäksi aikaa. Ensi perjantaina on historian koe, voisin aloittaa lukemisen tänään. Yritän pitää historian numeroni korkealla. Peli ei ole vielä menetetty. Nyt pitää tsempata itseäni tähän, että todistus näyttää hyvältä ja voin olla ylpeä itsestäni, jos onnistun.
Rakkaudella: Siivekäs
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti