Olen lapsesta saakka rakastanut piirtämistä. Varsinkin silloin, kun en osannut kirjoittaa, ilmaisin paljon itseäni piirtämällä. Piirsin melkein joka päivä ja suunnilleen kaikki piirustukseni ovat sinivalkoisissa laatikoissa sänkyni alla tallessa. Niitä on niin ihana syventyä välillä katsomaan ja muistelemaan. Vanhempani olisivat halunneet heittää osan niistä menemään, mutta pidin pintani. Tämä tapahtui silloin, kun minulla ei vielä ollut omaa huonetta ja laatikot lojuivat minun ja pikkusiskoni "leikkihuoneessa". Ne olivat siellä vielä jonkun aikaa sen jälkeen kun sain oman huoneenkin. Otin ne kuitenkin omaan huoneeseeni myöhemmin.
Aina kun piirsin, mietin samalla tarinaa piirtämääni hahmoon liittyen. Ei se välttämättä ollut tarina, mutta mietin hahmon taustoja ja muuta sellaista. Teen toki yhä näin. Imperfektillä ilmaisin sitä, että olen tehnyt näin melkein aina. Suunnittelen piirtäen myös pitkäaikaisten ja kirjoittamieni tarinoiden hahmoja ja miljöitä.
Piirtäminen on minulle keino luoda mielikuvani paperille, luoda jotain uutta, mitä ei ole ennen ollut olemassa. Mahtavaa, että pystyn siihen. En tykkää mallista piirtämisestä, se tuntuu kopioimiselta ja ei ole luovaa. Yritän aina piirtää jotain ennennäkemätöntä.
Piirtäessä uppoudun yleensä täysin siihen mitä teen ja yritän tehdä sen mahdollisimman tarkasti. Yhden kuvan tekemisessä menee usein tunteja ja saatan tehdä sitä monena päivänä niin, että teen päivässä aina vähän (tai paljon, riippuu onko sellainen mieliala, että huvittaa piirtää). En tee piirtämistä pakosta, vaan koska haluan. Välillä on aikoja jolloin en piirrä ollenkaan (paitsi kuvaamataidossa tai jos koulussa muuten täytyy piirtää.) Joskus taas piirrän kokoajan ja kaikille irrallisille paperilapuille ilman syvempää tarkoitusta.
Aloitin piirtämään varjostetusti silloin kun oli viidennellä luokalla. Katsoin ohjeita jostain lehdestä ja siitä se alkoi. Nykyään yritän tehdä piirustuksistani syvän, aidon mutta myös itseni tyylisiä. Nykyään piirustukset, joita en ole varjostanut näyttävät tyhjiltä.
Piirtäminen on taidetta, eikä sitä voi sanoa rumaksi tai hienoksi. Jokainen näkee taiteen eri tavalla. Eri ihmisten silmiä miellyttävät erilaiset asiat. Piirtämiinsä kuviin voi myös soluttaa piilomerkityksiä.
Taidetta on kaikkialla. Löysin tälläisen hienon kuvan kouluni vessasta. En yhtään tiedä kuka sen on tehnyt.
Kannattaa oikeasti kokeilla piirtää sitä mitä mieleen tulee. Se voi olla todella rauhoittavaa. Paperille voi suoltaa mitä tahansa kiemuroita, eikä kenenkään tarvitse nähdä niitä, jos et halua näyttää. Itse tykkään rentoutua piirtämällä ja kuuntelemalla samalla vaikka musiikkia. Musiikin tahtiinkin voi kokeilla piirtää. Eikä piirtämiseen tarvita niin paljon aivosoluja, kuin esimerkiksi lukemiseen, joten musiikki voi olla sellaista mistä itse tykkää.
Tässä vähän piirtämisestä ja mitä se itselleni merkitsee. Kiitos lukemisesta ja kannattaa ehdottomasti kokeilla piirtämistä!
Rakkaudella: Siivekäs
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti