torstaina, joulukuuta 1

✨ 1. luukku: Joulukalentereista yleensä

Iloista iltaa!
Selvennyksenä vielä otsikkoon: aion kertoa tästä joulukalenterikultttuurista. Minkäläisiä joulukalentereja esimerkiksi on olemassa ja erityisesti omia kokemuksiani. Joten enköhän nyt vain suoraan aloita

Nyky-yhteiskunnassa joulukalenterit tuntuvat oleva aika suuri juttu joulun odotuksessa. Erityisesti lasten keskuudessa. Niitä tulee televisiosta ja ostetaan kaupasta. Näin joulua odotetaan yhä ankarammin. Joulukalenterit antavat esimakua tulevasta.

Tämä saa miettimään mitenköhän joulukalenterit ovat muodostuneet. Kai joulun kaupallistamisen myötä. Jouluaattoa odotetaan, koska silloin saadaan lahjoja. Täytyy myöntää, että itsekin lahjojen saanti oli yksi joulun kohokohdista. Toki olen aina pitänyt joulun tunnelmasta. Joulukalenterit vain innoittavat lahjojen saannin innostusta. Todella salakavala juoni, jolla kaupat saavat lisää tuottoa, heh. Joulukalenterin keksijä on kyllä ollut todella fiksu.

Televisiosta tulevista joulukalenteriohjelmista kyllä pidän. Se saattaa tosin olla juoni saada ihmiset olemaan enemmä television ääressä. Olenpas epäileväisellä päällä tänään. Ihmiset ovat kyllä aika juonikkaita. 

Pienenä lapsena varsinkin rakastin katsoa joulukalentereja. Katsoin niitä vielä kuudennella luokalla. Opettaja näytti niitä aina koulussa. Sanoi, että hän oli niin "lapsellinen", nauravaisella äänellä. Minua aina ärsytti kun ne jaksot näytettiin, olisin mieluummin katsoa ne ensimmäistä kertaa pikkusiskoni kanssa.

Kuudennella katsoin myös pikkusiskoni kanssa Joulukuningas-nimistä jännittävää ruotsalaista tai norjalaista joulukalenteria. Se ei ollut suunnattu ihan pikkulapsille, siinä oli kyllä päänäyttijöinä koululaisisia. Se ei ollut kuitenkaan ollut perinteinen joulukalenteri. Mitä perinteiseksi nyt voi kutsua, mutta erilainen kuin mitä olin aiemmin nähnyt. Joulukuninkaassa oli toinen maailma joka liittyikin näihin muihin hahmoihin. Normaalia kouluarkea kuvattiin myös hiukan. Maagisia tapahtumiakin oli mukana.

Viime vuonna ei jostain syystä innostanut katsoa joulukalenteria. Ainakin suomalainen lapsille tarkoitettu Maltti ja Valtti-joulukalenteri oli yksi minkä nimeltä tiesin. En nähnyt siitä yhtään pätkää kuvaa tai mitään. Vastustin jotenkin sitä. Ajattelin, että se olisi samanlainen, kuin se Maltin ja Valtin pikkukakkosohjelma. Se ohjelma oli silloin omasta mielestäni jotenkin tylsä ja ahdistava. Opettajatkin vaihtuivat yläkouluun mentäessä, joten koulussakaa sitä e nähnyt. Vieläkään en tiedä yhtään mitään siitä viime vuoden kalenterista.

Jo pienestä asti minulla on ollut ainakin jokin yllätysjoulukalenteri. Se taitaa olla jo perinne. Usein vanhempani ostivat suklaakalenterin ja mummoni halusi ostaa vielä jonkun tavarakalenterin. Joskus se tavarakalenteri oli pikkusiskollani ja minulla yhteinen. Yhtenä vuonna muistan kuinka minulla oli suklaa-, tavara- sekä kuvakalenteri.

Parasta on kyllä ostaa joulun jälkeen tai joulukuun aikana alennuksesta joulukalenteri. Saa yhtenä päivänä avata monta luukkua.

On periaatteessa aika epäterveellistä käyttää suklaa kalenteria. Saa joka päivä pienen palan suklaata. Pahinta on kuitenkin se, että yhden palan jälkeen alkaa tehdä mieli lisää suklaata. Sitten yhden palankin syöminen alkaa ahdistaa. Tässä taitaa olla jokin muu ongelma taustalla.

Tänäkin vuonna ostin halvan suklaakalenteri joulupukki-ja tonttukuvilla. Se maksoi vai kaksi euroa. En vain voin voinut olla ostamatta. En koe itseäni liian vanhaksi siihen. Ostan joulukalenterin varmaan aikuisenakin. Sehän on perinne. Tälläisissä halvoissa suklaakalentereissa on aima saman makuista suklaata. En ole maistanut sellaista missään muualla. Se taitaa olla se juttu.

Onko sinulla joulukalenteri? Kiitos lukemisesta! 

Rakkaudella: Siivekäs ❤

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti